Huh, kylläpäs on taas tavallisen masentavaa jumitusta. Kaiken lisäksi olen nukkunut pikkujoulu-krapulaa pois suurimman osan päivää, joten en tiedä, mihin aikaan saan taas unta. En tiedä, mitä järkeä tässä on, valittaa samoista asioista kuukaudesta toiseen. Mutta näköjään mulla ei ole muuta elämää kuin sisäinen kaaokseni.
Hih, muusta elämästä tuli mieleen, että sorruinpa sitten minäkin pikkujoulun hengessä lähettämään känniviestin eräälle exälle viime yönä. Aamulla ei naurattanut, mutta nyt se tuntuu jo hyvin huvittavalta. Kaipa mä kaipasin jotain jännitystä elämääni... ;D
Oli muuten oikein hauskat tyttöjen pikkujoulut! Mulla on hyvin harvoin ollut noin hauskaa tyttöporukassa, usein en oikein osaa ottaa rennosti naisten kanssa. Eilen oli tosi hauska ilta. :)
Ihmettelen, etten oikein jaksa iloita edes tuosta ihanasta lumesta, jota olen sydänsyrjällään odottanut, että tuleeko sitä tänä talvenakaan. Ihan kuin olisin tosi jähmeän jumissa sisältä. Yritän innostua jostain, mutta ei se onnistu. Päätös opiskelemaan hakemisesta auttoi hetkeksi, mutta nyt vajoan takaisin sinne tahmeaan mössöön. Pitäisi kai taas yrittää soittaa lääkärille, jos sen vaikka saisi vaihteeksi kiinni, mutta kun en oikein jaksa uskoa, että se mitään voi tehdä..
Täytyy vaan toivoa, että huominen olisi jo parempi päivä ja pääsisin sängystä ylös. (Aika hassua muuten, miten masennuskin muuttaa muotoaan, mulla ei ole koskaan ennen ollut sellaista masennusta etten pääsisi aamulla sängystä ylös, mutta iltaa kohden helpottaisi, ennenkuin nyt. Se tuntuu musta tosi oudolta!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Hei!
Hyvä, että myöhemmin huvitti jo moiset känniviestittelyt... Millähän sitä itsekin oppisin suhtautumaan noin? Minun onnekseni sen "pahimman vaaran" numeroa ei onneksi saa edes tiedustelusta (juu, on jonkun bileillan viimeisinä tunteina yritetty).
Voitko jo paremmin?
Heips Satu!
No tuosta ei onneksi seurannut mitään ikävää ja noloa. Kyseinen känniviestittelyn kohde sai mut kiinni facebookissa(sillä hetkellä kun keskusteluikkuna vilkkui tajusin, että unohdin laittaa itseni pois siitä keskustelutilasta..) ja hävetti kyllä aika paljon, mutta eipä siinä mitään, kyseinen kohde suhtautui ihan ymmärtäväisesti ja oli luultavasti ihan otettu. Se oli kumminkin ihan mukava känniviesti.;)(Mutta ehkä hävettäisi vieläkin jos en olisi puhunut tämän tyypin kanssa asiasta..)
Enemmän mua hävetti kun mä keväällä maanisena kirjoitin pitkät kirjeet muutamalle exälle ja "sanoin kaiken minkä olen aina halunnut sanoa" ;/ Ja joo, tämä tämänkertainen kohde oli myös yksi heistä... ;D
Kiitos kysymästä, nyt olen sentään päässyt sängystä ylös ja Mieskin on varmaan saanut vähemmän epätoivoisia puheluita töihin, joten joo, kyllä mä olen nyt voinut paremmin. En jaksa luottaa tän olotilan kestävyyteen tai paranemiseen, mutta onneksi on lääkäri maanantaina, jospa se keksisi jotain uutta. (Se haluaa kumminkin nostaa cipralexia, joka ei kumminkaan auta, mutta täytyy kai sitä jostain toivoa kiskoa..)
:)
Lähetä kommentti