..............................

Tänään on aika kamala päivä. Yhtäkkiä sekosin aamulla sen kadonneen reseptin takia. Viimein kun monen minuutin jonottamisen jälkeen sain terveyskeskuksen puhelimeni päähän, sieltä sanottiin että "mitä, eei, ei meiltä mitään reseptejä päivystyksestä saa." Psykpolilla aina valitetaan jos resepti pitäisi saada samana päivänä (ei siis ole ensimmäinen kerta kun unohdan jotain tärkeää...) ja vihjaillaan että päivystys on se paikka joka auttaa hätätilanteessa. En siis millään jaksa soittaa sinne ja ottaa taas vastaan valituksia, koska tiedän, että sitten tunnen itseni koko päivän taas ihan maailman pahimmaksi surkimukseksi joka ei osaa hoitaa asioitaan ja on hankala.

Piristääkseni itseäni ajauduin selailemaan kaikenlaisia koulutussivuja, enkä edes yrittänyt estää haaveita nousemasta mieleeni. Vaikka tietysti sitten karu todellisuus iski vastaan, että eihän mikään sellainen ole mahdollista, josta todella unelmoin. Että saisi opiskella ja tehdä työtä luovalla alalla, sellaisella josta oikeasti nauttii. Jos se olisi taloudellisesti mahdollista, voisin edes yrittää päästä johonkin kouluun. Mutta eihän se ole, tietenkään. Mulla näitä hyviä syitä olla yrittämättä on aina riittänyt..

Minä olen katkera, vanha akka, joka kadehtii kaikkia ja rypee itsesäälissä.