HYVÄÄ JA KAUNISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE,
olkoon se parempi kuin edellinen, mikäli mahdollista.
Oma vuoteni alkoi painajaismaisesti, enkä voi sanoa että mitenkään innolla odottaisin jatkoa. Haluaisin kovasti tehdä jonkin, pienenkin, päätöksen, saada jonkin ajatuksen jolla muuttaa edes jotain, mutta pääni on aivan tyhjä. En jaksa enää edes huvikseni tehdä "päätöksiä" jotka ei oikeasti kestä edes seuraavaan tuuleen.
Inhoan rajoittavia lupauksia kuten "tipaton tammikuu", "tupakkalakko", "lupaan olla tekemättä itselleni mitään pahaa", ne eivät kuitenkaan koskaan pidä ja sitten vituttaa kahta kauheammin.
Oikeastaan tuntuu siltä, että kaikki mitä mä "lupaan" tai "aion varmasti" kuulostaa jo valmiiksi naurettavalta koska niillä ei ole mun sanomana mitään sisältöä, hetken päästä unohdan koko jutun tai muutan mieltäni. Yhtä naurettavalta kuulostaa liitesana "yritän", se tarkoittaa suoraan sitä että koska ei ole paineita onnistua pitämään lupauksensa, en jaksa kovinkaan ahkerasti yrittää.
Ehkä mun pitäisi luvata lopettaa tämän blogin kirjoittaminen ja muu vastaavanlainen itseni julkinen paljastelu ja samoista asioista jatkuvasti ruikuttaminen. Näemmä ne eivät muutu miksikään vaikka kuinka niistä jauhan. En tällä hetkellä pysty keksimään mitään hyvää tarkoitusta tälle, kuin ehkä joku varoittavana esimerkkinä tai "no ei mulla sentään onneksi noin huonosti mene"-ajatuksen nostattajana toimiminen. En käsitä miksi kukaan muuten lukisi tätä, varmasti mun ajatukset ei aiheuta kuin negatiivisia tunteita: sääliä, ärtymystä, ahdistusta...
Varmasti mun pitäisi luvata lapsilleni yrittää väkisin jaksaa etsiä hoitokeinoja itselleni.
Koska eihän tästä tule hevon helvettiä näin.........
torstai 1. tammikuuta 2009
tiistai 23. joulukuuta 2008
HYVÄÄ JOULUA!
Hei, hyppäsin tänne keskeltä raivokasta siivoamista, toivomaan kaikille oikein ihanaa ja hyvää joulua!
Tuima talven on pakkanen,
tähdet kiiluvat yössä.
Kansa kartanon hiljaisen
nukkuu jo,uupunut työssä.
Verkkaan vaeltaa kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
-VIKTOR RYDBERG
suom. Yrjö Jylhä, 1934
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! :)
Tuima talven on pakkanen,
tähdet kiiluvat yössä.
Kansa kartanon hiljaisen
nukkuu jo,uupunut työssä.
Verkkaan vaeltaa kiekko kuun,
lunta täynnä on oksat puun,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
-VIKTOR RYDBERG
suom. Yrjö Jylhä, 1934
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! :)
perjantai 19. joulukuuta 2008
Syvä huokaus...
Tämä on taas sellainen hetki, että katkeruus meinaa tunkeutua mielen raoista sisään vihan asuinkumppaniksi..
Etsin tietoa hiljattain ilmaantuneista oireistani, pahoinvoinnista ja oudosta mausta suussa. Pari kertaa taas tulleet paniikkikohtaukset ja hetkelliset epätodelliset olot olin jo laittanut cipralexin syyksi. Musta tuntuu myös että mun muisti huononee koko ajan, enkä osaa enää keskittyä IKINÄ mihinkään. (joojoo..tee-se-itse-tohtori sinna vauhdissa jälleen ;))
Tovin sompailun jälkeen tutustuin taas Liton lääkeselosteeseen, niin sieltähän ne kaikki mun oireet löytyivät sievänä listana haittavaikutuksien luettelosta...
Äh...olen niin TÄYNNÄ tätä!!
No, Litoa luultavasti tarvitsen.. ja Lamictalia, mutta Cipralex on kallis, aiheuttaa ikäviä haittavaikutuksia, eikä siitä ole juurikaan apua mulle.
Olen vihainen itselleni, koska en vaatinut jotain muuta ratkaisua, kun kuitenkin olin melko varma tästä, olen vihainen lääkäreille, koska tämä tuntuu olevan vielä rasittavampi tapaus kuin edellinen ja olen aivan todella vihainen koko paskasta! Sairaudesta, elämästä, kaikesta..
Lääkäri olisi tänään ollut viimeistä päivää paikalla ennen lomaa, mutta enhän mä tietenkään muistanut (yrittää!) soittaa sille, joten taidan ottaa oikeuden omiin käsiini ja lopettaa sen cipralexin popsimisen. En tiedä laimentaisiko se hivenen mun masennuksia mutta jos laimentaa niin se on hyvin vähäistä. Toisaalta..niin..en tosiaan tiedä. Vaihtoehto olisi kokeilla nostaa sitä, mutta ainakin viimeksi kun sitä söin, se antoi vähän liikaakin potkua välillä, sen takia se lopetettiinkin. Ja syksyllä tämä uusi halusi määrätä sitä uudestaan. *huoh*
No ei voi toisaalta syyttää tohtoria, mistäs se tietää mitä minä hullu satuilen, kun ei musta oltu kirjoitettu riviäkään potilaskertomuksia sitten edellisen syksyn.. ;/
Mä voisin mainiosti toimia itse omana lääkärinäni, ainakin saisin asiantuntevaa hoitoa. ;D
P.S. En yhtään tiedä miksi fontti muuttui kesken kaiken (vai viiraako mun silmissä jo niin pahasti), ehkä se on se kummitus palannut, varastelee putkenpätkiä (viemäriputki piti avata, koska se oli täynnä steariinia mun kynttilänvalamisen jäljiltä ja nyt sitä ei voi kasata koska yksi pala on kadonnut..) ja piilottaa kaikki jutut just silloin kun niitä tarvitsee.. ;)
P.P.S. Yritän kyllä olla ajattelematta kummitusjuttuja, koska keväällä se lähti ihan vitsistä mutta loppujen lopuksi pelkäsin ihan oikeasti että täällä on joku kummitus, joka tekee pian meille pahaa. Uskoin, että se asuu mummon vanhassa kaapissa ja raahasin sen kaapin ulkovarastoon, että se kummitus saisi olla rauhassa, eikä kiusaisi meitä...
*huh* Sairasta...... ;)
Etsin tietoa hiljattain ilmaantuneista oireistani, pahoinvoinnista ja oudosta mausta suussa. Pari kertaa taas tulleet paniikkikohtaukset ja hetkelliset epätodelliset olot olin jo laittanut cipralexin syyksi. Musta tuntuu myös että mun muisti huononee koko ajan, enkä osaa enää keskittyä IKINÄ mihinkään. (joojoo..tee-se-itse-tohtori sinna vauhdissa jälleen ;))
Tovin sompailun jälkeen tutustuin taas Liton lääkeselosteeseen, niin sieltähän ne kaikki mun oireet löytyivät sievänä listana haittavaikutuksien luettelosta...
Äh...olen niin TÄYNNÄ tätä!!
No, Litoa luultavasti tarvitsen.. ja Lamictalia, mutta Cipralex on kallis, aiheuttaa ikäviä haittavaikutuksia, eikä siitä ole juurikaan apua mulle.
Olen vihainen itselleni, koska en vaatinut jotain muuta ratkaisua, kun kuitenkin olin melko varma tästä, olen vihainen lääkäreille, koska tämä tuntuu olevan vielä rasittavampi tapaus kuin edellinen ja olen aivan todella vihainen koko paskasta! Sairaudesta, elämästä, kaikesta..
Lääkäri olisi tänään ollut viimeistä päivää paikalla ennen lomaa, mutta enhän mä tietenkään muistanut (yrittää!) soittaa sille, joten taidan ottaa oikeuden omiin käsiini ja lopettaa sen cipralexin popsimisen. En tiedä laimentaisiko se hivenen mun masennuksia mutta jos laimentaa niin se on hyvin vähäistä. Toisaalta..niin..en tosiaan tiedä. Vaihtoehto olisi kokeilla nostaa sitä, mutta ainakin viimeksi kun sitä söin, se antoi vähän liikaakin potkua välillä, sen takia se lopetettiinkin. Ja syksyllä tämä uusi halusi määrätä sitä uudestaan. *huoh*
No ei voi toisaalta syyttää tohtoria, mistäs se tietää mitä minä hullu satuilen, kun ei musta oltu kirjoitettu riviäkään potilaskertomuksia sitten edellisen syksyn.. ;/
Mä voisin mainiosti toimia itse omana lääkärinäni, ainakin saisin asiantuntevaa hoitoa. ;D
P.S. En yhtään tiedä miksi fontti muuttui kesken kaiken (vai viiraako mun silmissä jo niin pahasti), ehkä se on se kummitus palannut, varastelee putkenpätkiä (viemäriputki piti avata, koska se oli täynnä steariinia mun kynttilänvalamisen jäljiltä ja nyt sitä ei voi kasata koska yksi pala on kadonnut..) ja piilottaa kaikki jutut just silloin kun niitä tarvitsee.. ;)
P.P.S. Yritän kyllä olla ajattelematta kummitusjuttuja, koska keväällä se lähti ihan vitsistä mutta loppujen lopuksi pelkäsin ihan oikeasti että täällä on joku kummitus, joka tekee pian meille pahaa. Uskoin, että se asuu mummon vanhassa kaapissa ja raahasin sen kaapin ulkovarastoon, että se kummitus saisi olla rauhassa, eikä kiusaisi meitä...
*huh* Sairasta...... ;)
torstai 18. joulukuuta 2008
Voi psska!!!!
Kävin juuri katsomassa paljonko sain enkun kurssista. Sain VITOSEN!!!!
En ole KOSKAAN saanut niin huonoa numeroa! Voi helvetin helvetti! Ei edes kutosta vaan vitonen, sehän on melkein hylätty. Miten ikinä selviän englannin kirjoituksista näillä taidoilla??!
Mun mielestä se ei edes mennyt niin huonosti. Nyt vituttaa...
En ole KOSKAAN saanut niin huonoa numeroa! Voi helvetin helvetti! Ei edes kutosta vaan vitonen, sehän on melkein hylätty. Miten ikinä selviän englannin kirjoituksista näillä taidoilla??!
Mun mielestä se ei edes mennyt niin huonosti. Nyt vituttaa...
tiistai 16. joulukuuta 2008
Kanin kakkaa niskassa
Voi vitsit,
että kyllästyttää niin täysillä taas tämä jähmeä vitutus ja alakulo. On kuin mun päällä olisi paksu, inhottava likakerros, joka kutittaa ja ahdistaa ja haisee pahalta. Vaikka kävisin kuinka monta kertaa suihkussa, se ei lähde pois.
Mulla olisi ollut lääkäri maanantaina, ja kerrankin todella odotin sitä aikaa, niin eiköhän mulle tullut vatsatauti, niin etten sitten päässyt mihinkään. Nyt pitäisi sitten joku päivä muistaa, jaksaa ja ehtiä soittaa puhelinajalla lääkärille, koska se ei kuulemma koskaan soita vaikka jättää soittopyynnön...
Usein olen miettinyt, että kyllä on vaikeaa saada lääkäriä kiinni tai uutta aikaa hoitajalle, jos on joutunut perumaan. Mulla on onneksi ympärillä ihmisiä, jotka jaksaa soittaa sinne niin kauan, että tärppää, jollen itse jaksa, mutta entäs ne, joilla ei ole ketään? Kuka niitä auttaa, terveyskeskuksessakin sanotaan, että pitää soittaa hoitavalle lääkärille. Ikäänkuin mielenterveyspotilailla ei olisi riittävästi koettelemuksia jo muutenkin, ilman että lääkärin kiinni saaminen on työn ja tuskan takana.
Mutta niin, vitutusteemoina tässä viime päivinä ovat olleet:
häät ja kihlaukset, (kaikki muut menee, paitsi minä, varmaan ikinä)
joulu, (Työn määrä 1000, joulumieli 0)
koulu, (aika hupenee käsiin enkä ehdi lukea tarpeeksi kirjoituksiin)
siivoaminen, (turhaakin turhempaa touhua koska seuraavana päivänä pitää siivota taas)
kanit, (sotkee aivan hillittömästi)
raha, (sitä ei ole ja silti tuhlaan)
lapset, (kiukuttelee, tappelee, jankuttaa, temppuilee, vitkuttelee, inttää, tekee tuhojaan, uhmailee, valvottaa, sotkee, rikkoo...)
Ehkä pitää tasapuolisuuden nimissä listata myös iloa tuovia asioita: (näitä asioita sitä pitäisi listatakin, jos haluaisi mielialaansa kohentaa, en kyllä ole ikinä oikein jaksanut tehdä sitä kovin kauaa..)
lapset, (Poika oli eilen tehnyt mulle joulukortin ja laittanut kirjekuoreen tonttukarkkien kaveriksi, löysin ne tyynyltäni kun menin nukkumaan)
kaikki rakkaat, (Mies joka kestää, Mummukka joka auttaa ja kaikki muut)
joulu, (joululahjat ja jouluruoat, nam)
ihanat naapurit, (naapuri otti Tytön ja Pikkuvelin mukanaan ulos ja heille kun makasin kotona pahoinvoivana.Tyttö oli heillä melkein koko päivän ja toi tuliaisiksi pari leipomaansa jättipiparia ja kukan pistokkaan)
musiikki, (Ella ja Aleksi, Jippu ja vähän muutkin)
No joo, ehkä vähän piristi. :)
Nyt täytyy syödä jotain (kerrankin on nälkä!) ja lähteä nukkumatin maille.
että kyllästyttää niin täysillä taas tämä jähmeä vitutus ja alakulo. On kuin mun päällä olisi paksu, inhottava likakerros, joka kutittaa ja ahdistaa ja haisee pahalta. Vaikka kävisin kuinka monta kertaa suihkussa, se ei lähde pois.
Mulla olisi ollut lääkäri maanantaina, ja kerrankin todella odotin sitä aikaa, niin eiköhän mulle tullut vatsatauti, niin etten sitten päässyt mihinkään. Nyt pitäisi sitten joku päivä muistaa, jaksaa ja ehtiä soittaa puhelinajalla lääkärille, koska se ei kuulemma koskaan soita vaikka jättää soittopyynnön...
Usein olen miettinyt, että kyllä on vaikeaa saada lääkäriä kiinni tai uutta aikaa hoitajalle, jos on joutunut perumaan. Mulla on onneksi ympärillä ihmisiä, jotka jaksaa soittaa sinne niin kauan, että tärppää, jollen itse jaksa, mutta entäs ne, joilla ei ole ketään? Kuka niitä auttaa, terveyskeskuksessakin sanotaan, että pitää soittaa hoitavalle lääkärille. Ikäänkuin mielenterveyspotilailla ei olisi riittävästi koettelemuksia jo muutenkin, ilman että lääkärin kiinni saaminen on työn ja tuskan takana.
Mutta niin, vitutusteemoina tässä viime päivinä ovat olleet:
häät ja kihlaukset, (kaikki muut menee, paitsi minä, varmaan ikinä)
joulu, (Työn määrä 1000, joulumieli 0)
koulu, (aika hupenee käsiin enkä ehdi lukea tarpeeksi kirjoituksiin)
siivoaminen, (turhaakin turhempaa touhua koska seuraavana päivänä pitää siivota taas)
kanit, (sotkee aivan hillittömästi)
raha, (sitä ei ole ja silti tuhlaan)
lapset, (kiukuttelee, tappelee, jankuttaa, temppuilee, vitkuttelee, inttää, tekee tuhojaan, uhmailee, valvottaa, sotkee, rikkoo...)
Ehkä pitää tasapuolisuuden nimissä listata myös iloa tuovia asioita: (näitä asioita sitä pitäisi listatakin, jos haluaisi mielialaansa kohentaa, en kyllä ole ikinä oikein jaksanut tehdä sitä kovin kauaa..)
lapset, (Poika oli eilen tehnyt mulle joulukortin ja laittanut kirjekuoreen tonttukarkkien kaveriksi, löysin ne tyynyltäni kun menin nukkumaan)
kaikki rakkaat, (Mies joka kestää, Mummukka joka auttaa ja kaikki muut)
joulu, (joululahjat ja jouluruoat, nam)
ihanat naapurit, (naapuri otti Tytön ja Pikkuvelin mukanaan ulos ja heille kun makasin kotona pahoinvoivana.Tyttö oli heillä melkein koko päivän ja toi tuliaisiksi pari leipomaansa jättipiparia ja kukan pistokkaan)
musiikki, (Ella ja Aleksi, Jippu ja vähän muutkin)
No joo, ehkä vähän piristi. :)
Nyt täytyy syödä jotain (kerrankin on nälkä!) ja lähteä nukkumatin maille.
perjantai 12. joulukuuta 2008
Siis mitä?!
Mihin on kadonnut näin monta päivää? En ole kirjoittanut yli viikkoon ja silti tuntuu kuin siitä olisi vain pari päivää, mutta nykyään tuntuu kuin viikot kiitäisivät hirveetä rallia eteenpäin ja yhtäkkiä huomaa: hups, se on taas perjantai. Aika pelottavaa, mutta myös lohdullista niinä maanantai-aamuina kun ei millään jaksaisi nousta sängystä ylös.
Oikeasti mun piti jo mennä nukkumaan. Jumituin facebookissa pelaamaan tyhmää sanapeliä (en ymmärrä miksi edes aloitin, koska en osaa englantia niin hyvin.) jossa jäin niin kauaksi kaikista muista, että oli pakko vaan yrittää ja yrittää... Kaikki pelit on suoraan helvetin luolista!! Aiemmin jäin jumiin siellä vastaavaan peliin, jossa mitattiin loogista päättelykykyä ja matemaattisia taitoja ym. No, en ollut siinäkään paras, edes toinen, vaikka tuntitolkulla hakkasin sitä. Vähän sylettää, mä olen aina ajatellut (ja testitkin on kertoneet) että olen matemaattisesti ja loogisesti älykäs, mutta näköjään en ole ainakaan riittävän älykäs ollakseni paras jossain typerässä pelissä...!
Mulla on se kyllä kai aika yleinen ongelma, etten ole missään paras. Sanon ongelma, koska se on mulle hitonmoinen ongelma. Jos alan ajatella sitä, mua alkaa ahdistaa ihan suunnattomasti ja joko jään vellomaan siihen kuristavaan ahdistukseen tai alan tehdä kaikenlaisia sekavia, pakkomielteenomaisia suunnitelmia ja selityksiä.
Se on kauheaa siksi, koska en halua olla keskinkertainen! Haluan olla paras, kaikessa!
........Niin no, kai mä nyt tajuan, että se on mahdotonta ja että vain sairaalloisen kilpailuvietin omaavat perfektionistit pyrkivät siihen, mutta.........no en taida olla siinäkään luokassa yksi parhaista kun olen jo tajunnut ja välillä hyväksynytkin sen...
Näin tämä taas rönsyilee, kun mun piti vaan antaa elonmerkkiä itsestäni pikaisesti.. :)
Mutta nyt oikeasti menen nukkumaan, arvaan, että huomenna takkuan taas. Onneksi sentään koulun puolesta voin hetken hiljentää ja keskittyä joulujuttuihin. (Meillä on talo levällään askartelutarvikkeita leikekirjoja, joulukortteja, kalenteria ja lorupussi-kortteja varten ja piparkakkutalo odottaa liimaamista, onneksi Mummukka paistoi lasten kanssa osat. Hirveä ressi kaikesta, kun joulua vielä tänä vuonna vietetään meillä isolla porukalla. Tiedän kyllä ettei pitäisi, mutta en mä voi olla tekemättä kaikkea just tasan niinkuin mä ajattelen, että sen pitää olla. Huomasin tänään, että en mä pysty pihaakaan kolata ilman, että on pakko nuolla koko piha sileäksi lumipaakuista ja jos en saa tehdä sitä kunnolla loppuun, rupee vituttamaan.
Että ei kyllä hyvin mee... ;))
No joo, NYT menen oikeasti nukkumaan,
hyvää yötä kaikille,
toivottavasti saan unta..
Muuten P.S.
Ihanaa kun on lunta taas, ihan tuli joulufiilis kun tänään käppäilin asemalta kouluun ja joka puolella oli valoja ja kun tulin koulusta kotiin, pihaan oli ilmestynyt kokonainen lumiotusten joukko; lapset olivat naapureiden kanssa muovailleet lumihevosia, lumimörön ja lumiukkoja. Aivan ihana näky! Josko niitä huomenna tulisi vielä lisääkin jos ilmat ovat suotuisia.... ;)
Oikeasti mun piti jo mennä nukkumaan. Jumituin facebookissa pelaamaan tyhmää sanapeliä (en ymmärrä miksi edes aloitin, koska en osaa englantia niin hyvin.) jossa jäin niin kauaksi kaikista muista, että oli pakko vaan yrittää ja yrittää... Kaikki pelit on suoraan helvetin luolista!! Aiemmin jäin jumiin siellä vastaavaan peliin, jossa mitattiin loogista päättelykykyä ja matemaattisia taitoja ym. No, en ollut siinäkään paras, edes toinen, vaikka tuntitolkulla hakkasin sitä. Vähän sylettää, mä olen aina ajatellut (ja testitkin on kertoneet) että olen matemaattisesti ja loogisesti älykäs, mutta näköjään en ole ainakaan riittävän älykäs ollakseni paras jossain typerässä pelissä...!
Mulla on se kyllä kai aika yleinen ongelma, etten ole missään paras. Sanon ongelma, koska se on mulle hitonmoinen ongelma. Jos alan ajatella sitä, mua alkaa ahdistaa ihan suunnattomasti ja joko jään vellomaan siihen kuristavaan ahdistukseen tai alan tehdä kaikenlaisia sekavia, pakkomielteenomaisia suunnitelmia ja selityksiä.
Se on kauheaa siksi, koska en halua olla keskinkertainen! Haluan olla paras, kaikessa!
........Niin no, kai mä nyt tajuan, että se on mahdotonta ja että vain sairaalloisen kilpailuvietin omaavat perfektionistit pyrkivät siihen, mutta.........no en taida olla siinäkään luokassa yksi parhaista kun olen jo tajunnut ja välillä hyväksynytkin sen...
Näin tämä taas rönsyilee, kun mun piti vaan antaa elonmerkkiä itsestäni pikaisesti.. :)
Mutta nyt oikeasti menen nukkumaan, arvaan, että huomenna takkuan taas. Onneksi sentään koulun puolesta voin hetken hiljentää ja keskittyä joulujuttuihin. (Meillä on talo levällään askartelutarvikkeita leikekirjoja, joulukortteja, kalenteria ja lorupussi-kortteja varten ja piparkakkutalo odottaa liimaamista, onneksi Mummukka paistoi lasten kanssa osat. Hirveä ressi kaikesta, kun joulua vielä tänä vuonna vietetään meillä isolla porukalla. Tiedän kyllä ettei pitäisi, mutta en mä voi olla tekemättä kaikkea just tasan niinkuin mä ajattelen, että sen pitää olla. Huomasin tänään, että en mä pysty pihaakaan kolata ilman, että on pakko nuolla koko piha sileäksi lumipaakuista ja jos en saa tehdä sitä kunnolla loppuun, rupee vituttamaan.
Että ei kyllä hyvin mee... ;))
No joo, NYT menen oikeasti nukkumaan,
hyvää yötä kaikille,
toivottavasti saan unta..
Muuten P.S.
Ihanaa kun on lunta taas, ihan tuli joulufiilis kun tänään käppäilin asemalta kouluun ja joka puolella oli valoja ja kun tulin koulusta kotiin, pihaan oli ilmestynyt kokonainen lumiotusten joukko; lapset olivat naapureiden kanssa muovailleet lumihevosia, lumimörön ja lumiukkoja. Aivan ihana näky! Josko niitä huomenna tulisi vielä lisääkin jos ilmat ovat suotuisia.... ;)
lauantai 29. marraskuuta 2008
pikpikpikkusen tylsää
Levotonlevoton olo.
Olen jäänyt yksin kotiin, "tekemään läksyjä", oikeasti olen juuri ja juuri vilkaissut englannin kirjaa, vaikka koko kirja on melkein lukematta ja koe kahden viikon päästä. Sinä aikana pitäisi myös taikoa 2-3 tekstitaidon tehtävää ja 2 esseetä äidinkielestä..
Ahistaa.
Vielä pirun jouluvalmistelutkin johonkin rakoon pitäisi tunkea. Eikä Mies tietenkään tajua mitään, sanoo vain :"Onhan ne aina valmiiksi tulleet ilman kauheata stressiäkin." ???????
Nyt jumituin ostamaan musaa netistä, pitkästä aikaa. En ikinä osta levyjä ja silloin harvoin kun kuuntelen musiikkia, kuuntelen radiota, mutta olen jo pitkän aikaa himoinnut Lauri Tähkän ja Elonkerjuun Kirkkahimpia ja myös uusi Maija Vilkkumaa kiinnosti. Nyt kun kerrankin on vähän ns.ylimääräistä rahaa niin päätin ostaa ne. No, hyvältähän tuo kuulostaa. Niin hyvältä, että alkaa tanssittaa, enkä enää ainakaan pysty keskittymään mihinkään käännöslauseisiin.. :D
Tunnen itseni ihan tosi surkeaksi ja säälittäväksi, koska kaikki muut tuntuu olevan pikkujouluissa, joissa arvatenkin on ihmisiä, musiikkia, viinaa, (jos ei ilmaista niin ainakin on) ja joihin osallistujat eivät ainakaan joudu orpoilemaan yksinään kotonaan ja facebookissa nimimerkillä "kerrankin olisi sitä aikaa, mutta mikään tärkeä ei vaan edisty"
Toisena hetkenä taas on sellainen ihanan riehakas olo, että mitä vain, ihanan jännittävää, voi tapahtua. Tekisi mieli heittäytyä sen tunteen vietäväksi ja katsoa mihin se vie, mutta eihän niin voi tehdä. Turmioonhan se kuitenkin vie....
Pää käy ihan ylikierroksilla. Tunteet, ajatukset ja mielialat vilkkuu kuin yhdet meidän kauheat, räikeät jouluvalot, tosin niissä ei ole kuin kahta väriä, päässä niitä on kai pikkasen enemmän..
Niin niin väsynyt
aina vaan...
Ehkä se joskus menee pois...
Tai ehkä ei.
Olen jäänyt yksin kotiin, "tekemään läksyjä", oikeasti olen juuri ja juuri vilkaissut englannin kirjaa, vaikka koko kirja on melkein lukematta ja koe kahden viikon päästä. Sinä aikana pitäisi myös taikoa 2-3 tekstitaidon tehtävää ja 2 esseetä äidinkielestä..
Ahistaa.
Vielä pirun jouluvalmistelutkin johonkin rakoon pitäisi tunkea. Eikä Mies tietenkään tajua mitään, sanoo vain :"Onhan ne aina valmiiksi tulleet ilman kauheata stressiäkin." ???????
Nyt jumituin ostamaan musaa netistä, pitkästä aikaa. En ikinä osta levyjä ja silloin harvoin kun kuuntelen musiikkia, kuuntelen radiota, mutta olen jo pitkän aikaa himoinnut Lauri Tähkän ja Elonkerjuun Kirkkahimpia ja myös uusi Maija Vilkkumaa kiinnosti. Nyt kun kerrankin on vähän ns.ylimääräistä rahaa niin päätin ostaa ne. No, hyvältähän tuo kuulostaa. Niin hyvältä, että alkaa tanssittaa, enkä enää ainakaan pysty keskittymään mihinkään käännöslauseisiin.. :D
Tunnen itseni ihan tosi surkeaksi ja säälittäväksi, koska kaikki muut tuntuu olevan pikkujouluissa, joissa arvatenkin on ihmisiä, musiikkia, viinaa, (jos ei ilmaista niin ainakin on) ja joihin osallistujat eivät ainakaan joudu orpoilemaan yksinään kotonaan ja facebookissa nimimerkillä "kerrankin olisi sitä aikaa, mutta mikään tärkeä ei vaan edisty"
Toisena hetkenä taas on sellainen ihanan riehakas olo, että mitä vain, ihanan jännittävää, voi tapahtua. Tekisi mieli heittäytyä sen tunteen vietäväksi ja katsoa mihin se vie, mutta eihän niin voi tehdä. Turmioonhan se kuitenkin vie....
Pää käy ihan ylikierroksilla. Tunteet, ajatukset ja mielialat vilkkuu kuin yhdet meidän kauheat, räikeät jouluvalot, tosin niissä ei ole kuin kahta väriä, päässä niitä on kai pikkasen enemmän..
Niin niin väsynyt
aina vaan...
Ehkä se joskus menee pois...
Tai ehkä ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
