Siis mitä?!

Mihin on kadonnut näin monta päivää? En ole kirjoittanut yli viikkoon ja silti tuntuu kuin siitä olisi vain pari päivää, mutta nykyään tuntuu kuin viikot kiitäisivät hirveetä rallia eteenpäin ja yhtäkkiä huomaa: hups, se on taas perjantai. Aika pelottavaa, mutta myös lohdullista niinä maanantai-aamuina kun ei millään jaksaisi nousta sängystä ylös.

Oikeasti mun piti jo mennä nukkumaan. Jumituin facebookissa pelaamaan tyhmää sanapeliä (en ymmärrä miksi edes aloitin, koska en osaa englantia niin hyvin.) jossa jäin niin kauaksi kaikista muista, että oli pakko vaan yrittää ja yrittää... Kaikki pelit on suoraan helvetin luolista!! Aiemmin jäin jumiin siellä vastaavaan peliin, jossa mitattiin loogista päättelykykyä ja matemaattisia taitoja ym. No, en ollut siinäkään paras, edes toinen, vaikka tuntitolkulla hakkasin sitä. Vähän sylettää, mä olen aina ajatellut (ja testitkin on kertoneet) että olen matemaattisesti ja loogisesti älykäs, mutta näköjään en ole ainakaan riittävän älykäs ollakseni paras jossain typerässä pelissä...!

Mulla on se kyllä kai aika yleinen ongelma, etten ole missään paras. Sanon ongelma, koska se on mulle hitonmoinen ongelma. Jos alan ajatella sitä, mua alkaa ahdistaa ihan suunnattomasti ja joko jään vellomaan siihen kuristavaan ahdistukseen tai alan tehdä kaikenlaisia sekavia, pakkomielteenomaisia suunnitelmia ja selityksiä.
Se on kauheaa siksi, koska en halua olla keskinkertainen! Haluan olla paras, kaikessa!

........Niin no, kai mä nyt tajuan, että se on mahdotonta ja että vain sairaalloisen kilpailuvietin omaavat perfektionistit pyrkivät siihen, mutta.........no en taida olla siinäkään luokassa yksi parhaista kun olen jo tajunnut ja välillä hyväksynytkin sen...

Näin tämä taas rönsyilee, kun mun piti vaan antaa elonmerkkiä itsestäni pikaisesti.. :)
Mutta nyt oikeasti menen nukkumaan, arvaan, että huomenna takkuan taas. Onneksi sentään koulun puolesta voin hetken hiljentää ja keskittyä joulujuttuihin. (Meillä on talo levällään askartelutarvikkeita leikekirjoja, joulukortteja, kalenteria ja lorupussi-kortteja varten ja piparkakkutalo odottaa liimaamista, onneksi Mummukka paistoi lasten kanssa osat. Hirveä ressi kaikesta, kun joulua vielä tänä vuonna vietetään meillä isolla porukalla. Tiedän kyllä ettei pitäisi, mutta en mä voi olla tekemättä kaikkea just tasan niinkuin mä ajattelen, että sen pitää olla. Huomasin tänään, että en mä pysty pihaakaan kolata ilman, että on pakko nuolla koko piha sileäksi lumipaakuista ja jos en saa tehdä sitä kunnolla loppuun, rupee vituttamaan.
Että ei kyllä hyvin mee... ;))

No joo, NYT menen oikeasti nukkumaan,
hyvää yötä kaikille,
toivottavasti saan unta..



Muuten P.S.
Ihanaa kun on lunta taas, ihan tuli joulufiilis kun tänään käppäilin asemalta kouluun ja joka puolella oli valoja ja kun tulin koulusta kotiin, pihaan oli ilmestynyt kokonainen lumiotusten joukko; lapset olivat naapureiden kanssa muovailleet lumihevosia, lumimörön ja lumiukkoja. Aivan ihana näky! Josko niitä huomenna tulisi vielä lisääkin jos ilmat ovat suotuisia.... ;)